Yöllisen riidan jälkeen,
aamu on hiljainen.
Molemmat kyllä tietää sen,
arki voitti rakkauden.

Hahmo jää ovenpieleen,
katsoo lastenhuoneeseen.
Miettii hetken itsekseen.
Jos hän lähtee, mitä jää?
Pieni lapsi yksin miettimään

Kiiltävää on pinta tää,
taakse kulissien kun emme nää.
Niin kiiltävää, kun elämä ei halua näyttää himmeää

Hän kätki murheitansa,
teki niistä muurin.
Eli vain omaa elämää vaikka teki kipeää.
Raameissa valokuvan jossa hän suutelee,
nyt kanssa saman ihmisen elää vain ja riitelee.
Mutta muille he vain hymyilee

Kiiltävää on pinta tää
taakse kulissien, kun emme nää.
Niin kiiltävää, kun elämä ei halua näyttää himmeää
mutta silmistäs nään vain sen,
Tahtois enää ei tuntevan tuskaa sydämen.

Jos kaiken rikkoo,
niin mitä siitä jää?
Vai voiko tämän vielä selvittää?

Kiiltävää on pintä tää,
taakse kulissien, kun emme nää.
Niin kiiltävää, kun elämä ei halua näyttää himmeää
mutta silmistäs nään vain sen, 
tahtois enää ei tuntevan tuskaa sydämmen.