Taas tätä turhaa pälätystä... Sain viikonlopun aikana innostuksen taas vaeltamisesta. Joskus aikaa sitten vaeltelin jonkun verran kun olin partiossa. Kun lopetin, ei tullut enää mentyä mihinkään. En muistanut kuinka ihanaa se voi olla kun saa samoilla metsässä reppu selässä.. Lappiin olisi ihana mennä vaeltamaan, se Karhunkierros 85km? olisi ihana mennä, mutta eipä ole minulla kavereita jotka edes harkitsisivat lähtöä, koska ovat kasvaneet liian lähellä sivitystä ja se on kuolema jos ei saakkaan pistää niitä muoti vaatteita päälle tai joutuu käymään ulkohuussissa.. Yksin ei viitsisi lähteä jos sattuukin tapahtumaan jotain, ja muutenkin ei se ole kovin suositeltavaa.. Olisi niin ihanaa lähteä se Karhunkierros kesällä, (ruska aika olisi ihanaa mutta se on niin myöhään...) mutta eipä se ole mahdollista kun ei ole ketään kenen kanssa lähteä... 

Miksi haluan aina kaikkea mitä en saa ? Ei ole hauskaa....